Tänään 24.4.2026 kevätkokoukseensa kokoontuneet Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat – KOVA ry:n jäsenet kommentoivat viime aikoina käytyä asuntopoliittista keskustelua toteamalla, että kohtuuhintainen asuminen ei ole vapaarahoitteisen asumisen alhon syytä. Osa keskustelijoista on katsonut, että vapaarahoitteisen asuntokannan ongelmat, erityisesti tavanomaista matalammat käyttöasteet, vapaarahoitteisen asuntojen ylitarjonta, asuntojen hintojen lasku ja uuden asuntotuotannon vähäisyys johtuisivat kohtuuhintaisesta asumisesta ja asuntotuotannosta. Väitteet ovat vailla todellisuuspohjaa ja vaikuttavat populistisilta heitoilta, joilla syyllistä pyritään löytämään muualta kuin omasta toiminnasta.

Voisiko olla, että etenkin pienten vapaarahoitteisten asuntojen runsas rakentaminen kasvukeskuksiin on itseaiheutettu syy vapaarahoitteisen asuntokannan tämänhetkiselle tilanteelle? Tilanteeseen on varmasti vaikuttaneet myös kokonaisvuokramalliin siirtyminen yleisessä asumistuessa vuonna 2015, jonka seurauksena hyvin pienten, vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen rakentaminen käynnistyi. Nyt kun tällä hallituskaudella yleistä asumistukea ja toimeentulotukea on leikattu, osa pienistä vapaarahoitteisista vuokra-asunnoista on jäänyt tyhjiksi. Onko todella markkinaehtoisuuden lisääminen asuntotuotannossa, joka normaalioloissa jo muutenkin pyörii pääosin markkinaehtoisena, vastaus ongelmien poistoon?

Suomen asuntomarkkinoiden onnistumisen keskeisenä avaimena voidaan pitää sitä, että meillä on rakennettu sekä valtion tukemaa että vapaarahoitteista asuntotuotantoa. Noin kolmasosa asuntokannastamme on vuosikymmenten saatossa tavalla tai toisella rakennettu valtion tuella. Tällä on voitu hillitä paitsi asumisen hintaa, myös luotu sellaista asuntotarjontaa, jota ei markkinaehtoisesti rakennu. Kohtuuhintainen asuminen on edelleen yksi Suomen menestystekijöistä, vaikka rajoitusten piirissä olevan kohtuuhintaisen asuntokannan osuus onkin laskenut.

Kohtuuhintainen asuntotuotanto on pitänyt yllä huomattavilta osin asuntotuotantoa ja rakennusteollisuutta matalassa suhdannetilanteessa. Senkin määrä on tosin poliittisin päätöksin pienentynyt jo pari vuotta, vaikka rakennusalan tilanne ei ole muuttunut yhtään valoisammaksi tänä aikana. Toisaalta juuri viime vuosina valtion tukema asuntotuotanto on toiminut vastasyklisesti, eli tasannut rakentamisen suhdanteita. Tällöin on selvää, että valtion tukeman asuntotuotannon suhteellinen osuus koko asuntorakentamisesta on ollut tavanomaista selkeästi suurempi.

Kohtuuhintaiselle asumiselle on kysyntää suhdanteista riippumatta. Se tarjoaa asunnon vähävaraisimmille ja pienituloisimmille. Kaupunkien kasvaessa myös kohtuuhintaista asumista tarvitaan lisää. Lisäksi kasvukeskusten ulkopuolella kohtuuhintaisella asumisella on sama tärkeä roolinsa kuin kasvavissa kaupungeissa. Ympäristöministeriön vuonna 2025 julkaiseman selvityksen mukaan valtion tuella rakennetuissa vuokra-asunnoissa asuu selvästi pienituloisempia, vähemmän kouluttautuneita sekä useammin työttömiä kuin muissa asumismuodoissa. Silti valtion tuella rakennetuissa asunnoissa asukkaiden asumisajat ovat pidemmät kuin esimerkiksi vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa.

Kohtuuhintainen asuntotuotanto on yhteiskunnalle erittäin kustannustehokasta. Kohtuuhintainen asuntokanta on paitsi markkinaehtoista asuntokantaa edullisempaa etenkin kasvukeskuksissa, kilpailtuihin urakoihin perustuva rakentamisen hinnan sääntely ei maksa yhteiskunnalle mitään. Valtion ainoa merkittävä kustannus kohtuuhintaiseen asumiseen on korkotuki omavastuukoron ylittäviltä osin. Tämänkin kustannus on pieni verrattuna yleisen asumistuen kustannuksiin, joista nykyään jo enemmistö sekä suhteellisesti että absoluuttisesti menee vapaarahoitteiseen vuokra-asuntokantaan. Poliittisten päätöksentekijöiden näkökulmasta kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon investoiminen tarkoittaa pidemmällä aikavälillä myös säästöjä asumistuesta.

Julkisessa keskustelussa on kannettu huolta myös asuinalueiden segregaatiosta, eriytymisestä. Tämän huolen jakavat myös KOVAn jäsenet. Kohtuuhintaista asumista ei voi kuitenkaan syyllistää asuinalueiden eriytymisestä. Kohtuuhintaisessa vuokra-asumisessa asukasvalinnat tekevät koulutetut ammattilaiset ja siinä huolehditaan, että asunnot kohdentuvat niitä eniten tarvitseville. Kohtuuhintaisessa asuntokannassa asuntojen huoneistojakauma on myös monipuolisempi kuin vapaarahoitteisissa asunnoissa, sillä kohtuuhintaiset asuntotoimijat rakennuttavat myös huomattavan osuuden perheasuntoja. Huomioimalla sosiaalinen sekoittaminen asukasvalinnassa, eriytymisriskiä voidaan merkittävästi pienentää myös talotasolla. Sen sijaan vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa etenkin tällä hetkellä vuokranantajilla on ymmärrettävästi taloudellinen intressi ottaa asukkaaksi lähes kuka tahansa, jotta asunto saadaan vuokrattua. Tämän aiheuttamasta segregaatioriskistä ei ole ainakaan julkisuudessa kannettu huolta.

Vanhan sanonnan mukaan kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Olisiko vastakkainasettelun sijaan syytä yhdessä miettiä ratkaisuja asuntomarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi? Asuntomarkkinat, kuten harvemmin mikään muukaan asia, eivät ole joko tai, vaan pikemminkin sekä että – tarvitsemme Suomessa markkinaehtoisten asuntojen lisäksi valtion tukemia asuntoja.

Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat – KOVA ry:n kevätkokous

Lisätietoja:

Toimitusjohtaja Jouni Parkkonen, puh. 040 593 3338, jouni.parkkonen@kovary.fi

Hallituksen puheenjohtaja Jaakko Kammonen, puh. 050 550 0836, jaakko.kammonen@espoonasunnot.fi